Huom! kaikki kuvat saa klikkaamalla suuremmaksi.
___________________________________________________________________________________
Viimeisin nahkatöihin mielenkiintoni suunnannut esine, NAHKALEILI!
Semmoinen on pakko saada, mikäpä on sitten parempaa kuin siemailla metsästys-, sienestys- tai marjastusreissulla kylmää lähdevettä omatekoisesta nahkaleilistä.
Tuumasta toimeen!
Pääkaupunkiseudulle tekemällämme hiihtolomareissulla tuli oiva tilaisuus saada käsiinsä kasviparkittua 2-3mm paksua nahkaa. Siitä saisi tehtyä hyvin muotonsa pitävän tyylikkään nahkaleilin.
Ensimmäinen työvaihe oli hahmotella pahvinpalaselle tulevan leilin muoto. Sen jälkeen leikkasin pahvimuottia apuna käyttäen nahkasta kaksi samanlaista nahkanpalaa. Liimasin palat reunoista vastakkain muutamalla tipalla liimaa jotta palat pysyisivät kohakkain saumojen reikiä tehdessä. Tein varmuudenvuoksi tuplasaumat että leilistä tulisi kestävämpi ja paremmin vettä sisällään pitävä.
Saumat piti myöskin muistaa kastella ompelun ajaksi että saumasta tulee riittävän tiivis.
Seuraavaksi kastelin leilin kauttaaltaan lämpimällä vedellä ja sulloin sen täyteen kuivattuja herneitä, myös esimerkiksi riisejä tai muita jyviä voi käyttää. Näin leili sai pullakan muodon.
Taas oli aika vetää puukko tupesta ja alkaa veistelemään. Leiliin täytyi tehdä korkki/tulppa. Tein korkin pihlajasta siten että sekä tummempi sydänpuu ja vaalea pintapuu jäivät näkyviin.
Korkin valmistuttua laitoin leilin noin 70-80 asteiseen uuniin kuivumaan. Sitten kun se oli täysin kuivunut otin sen uunista ja tyhjensin herneet pois sisältä. Nyt leili olisi enää koristelua, kantohihnaa sekä vahausta vaille valmis.
Koristelun hoidin kolvilla polttamalla nahan pintaan nimikirjaimeni sekä vuosiluvun. Väliaikaisen kantohihnan tein juuttinarusta jota oli aikaisemmin käsitelty hieman tervalla.
Vahausta en päässyt vielä tekemään koska en ole saanut vielä tilattua siihen sopivaa mehiläisvahaa mehiläistilalta. Aion myös käsitellä leilin ruskealla petsillä ennen vahausta. Sisäpuolen vahaus täytyy tehdä erittäin huolella että vaha menee kaikkiin pienimpiinkin rakoihin ja että leilistä tulee vedenpitävä.
Tässäpä kuvia vielä hieman keskeneräisestä leilistäni:
 |
| 3. Nahkainen juomaleili |
Nyt olisi leili viimeistelty, ja kyllähän siitä vedenpitävä lopulta tuli. Värjäsin leilin tummanruskealla petsillä ja vahasin mehiläisvahalla.
 |
| Valmis leili |
__________________________________________________________________________________
Myöhemmin tyttöystäväni innostuttua myös jousiammunnasta tuli tarve toiselle nuoliviinelle. Tästä viinestä tein vyölle kiinnitettävän mallin. Viinestä tuli myös yksinkertaisempi ja pienempi, siihen mahtuu noin 5-6 nuolta kerrallaan.
Parempaa edelliseen viineen nähden tässä on se etteivät nuolet pääse tippumaan kumarrellessakaan. Mutta omasta mielestäni nuolten ottaminen viinestä on hieman hankalampaa kuin selkämallin viinestä, toisaalta taas nuolten takaisin laittaminen on helpompaa kuin selkämallissa.
 | |
| 2. Nuoliviini (vyömalli) |
___________________________________________________________________________________
Jousiammunta harrastuksen myötä ilmeni tarvetta nuoliviinille.
Kävinpä sitten kiertelemässä lähistöllä olevia kirpputoreja sopivaa materiaalia haeskellen. Lopulta löytyi edullinen nahkatakki joka sopisi tarkoitukseeni mainiosti.
Muutama tunti saksimista, liimailua ja ompelua ja nuoliviini olikin valmis.
Ulkopinta tuli mokkanahkasta ja sisäpuolen tein erillisestä silkkikankaasta. Rungoksi kerroksien väliin laitoin saarnilankusta leikkaamia ohuita puusuikaleita. Myöskin pohjan vahvistin puusuikaleilla. Kantohihnaksi löytyi vanha nahkavyö.
Viineen mahtuu noin 15taulunuolta kerrallaan joka on ihan riittävä määrä tauluammunnassa kuin metsästyksessäkin. Harvemmin tulee kanniskeltua yli viittä nuolta kerrallaan viinessä.
Huonoja puolia kyseisessä viinemallissa on se että nuolet hölskyvät ikävästi kävellessä ja varsinkin juostessa. Nuolet ovat myös täysin kelien armoilla esimerkiksi metsästyskäytössä. Nuolet saattavat myös tippua viinestä kumarrellessa.
Metsästyskäyttöön soveltuisi paremmin sellainen viine jossa ei olisi jäykkä runko ja joka olisi vähintään nuolien mittainen. Silloin nuolet eivät kolisisi ja ne olisivat säältä sekä risuilta suojassa. Jotkut käyttävät myös turkis suikaletta viinen sisäpuolella suuaukolla, se estää nuolten kolisemista ja nuolien tippumista kumartaessa.
 |
| 1. Nuoliviini (selkämalli) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti